YTN:n hallitus vuonna 2026

Taija Hovatov, puheenjohtaja

Ensimmäiseen näytelmään tulin mukaan vuonna 1992, 15-vuotiaana tytön hupakkona. Sitä ennen oltiin jo käyty Tuuli-mummun teatterikerhossa. Siitä lähtien olen ollut mukana toiminnassa. Teatteri harrastuksena on aikaa vievää, eikä työtunteja kannata laskea. Kaikki ainutlaatuiset kokemukset ja opit ja ystävät mitä Näyttämö on minulle tarjonnut ovat niin palkitsevia, että en osaa kuvitellakaan elämää ilman Näyttämöä. Kiteytettynä: YTN on enemmän kuin harrastus. Tämä on elämäntapa, suuri rakkaus ja perhe.

Puh. 050 337 3803
Postia Taijalle

Magdalena Annala, varapuheenjohtaja

Kulttuuri on aina ollut lähellä sydäntä.
YTN on tullut itselle tutuksi aikanaan katsomon puolelta, näytelmistä ja kulttuuriviikkojen tapahtumien kautta. Musiikki ja teatteri on kulkenut mukana elämässä aina. Konsalla, rokkikoulussa ja Kuf:lla tuli nuoruudessa harrastettua teatteria ja uuden vuoden revyytä.
Lapsiperhearjen ja työn vastapainoksi hallitustoiminta, improvisaatio ja kaikki puuhailu YTN:llä on ollut mahtavaa ja on myös tuonut mukanaan upeita ihmisiä ja unohtumattomia hetkiä.

Jenni Jokela, sihteeri

Teatteriharrastuksen aloitin vuonna 1993 ja se on kulkenut mukana eri muodoissa koko elämäni. Hallitustoiminnassa olen ollut mukana pitkään ja koen sen tärkeäksi osaksi harrastamista. Improilen V:llä jatketussa ja pitkän tauon jälkeen olen uskaltautunut välillä myös mukaan näytelmiin. Olen onnellinen, että olen saanut olla näin kauan mukana toiminnassa. Onneksi on YTN! ❤️

Marjo Orava, asiantuntijajäsen

Tavallinen tarina; olen YTN:n kasvatti. Kyseessä on jatkokertomus;  näyttämöläiseksi tullaan äidin(äidin) perintönä. Perimätiedon mukaan tämä harrastus aloitetaan jo äidin vatsasta – näin on käynyt myös minulle ja jälkikasvunikin seuraa perässä.  Ensiesiintyminen Kimmo Lavasteen ohjaaman Naurukierukan Unitähtirakettiasiantuntijana vuonna -76 käynnisti virallisesti uran tämän rakkaan harrastuksen parissa.  Olen niitä ensimmäisiä teatterikerholaisia, sittemmin vuosiin on sisältynyt erilaisia rooleja näyttämöllä, yhteistyöproduktioita muiden teattereiden kanssa ja monenlaista muuta tehtävää.

Puh. 0400 769 493

Hannele Syri-Nieminen, rahastonhoitaja

Tulin näyttämön toimintaan mukaan vuonna 1992 silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, houkuttelemana. Meneillään oli Airolan Outin kirjottaman ja ohjaaman näytelmän Lamantappoase harjoitukset ja siihen tarvittiin pianistia. Mieheni oli sitten kertonut, että minä osaan soittaa (joten kuten) ja siitä lähtien olen ollut mukana toiminnassa. Olen näytellyt muutamassa näytelmässä, soittanut niin pianoa kuin klarinettiakin, ollut tarpeistossa ja lipunmyynnissä. Sitten olen tietenkin osallistunut erilaisiin muihin toimintoihin, joita näyttämöllä on esim. Täydenkuun Tärskyt, Työväenlaulutalkoot…

Olen ollut aika vähän mukana oikein lavalla. Olen enemmänkin häärännyt siellä taustalla tarpeistossa ym. Muutaman mainitakseni niin Lamantappoase, Kolmen pennin ooppera, Tuhkimo, Voiton päivä… YTN:n hallituksessa olen ollut mukana vuodesta 2001 lähtien ja saman ajan olen toiminut taloudenhoitajana.

Eeva-Liisa Kiiskilä, jäsen

YTN on tullut minulle tutuksi VoxPihlaja-kuoron kautta. Voxin toiminnassa olen ollut mukana noin viisi vuotta. VoxPihlaja on luova yhteisö, jossa syntyy ammattilaisten ja meidän harrastajien yhteistyönä mitä omaleimaisempia kokonaisuuksia, sydämellä. Laulamisen lisäksi saa itseään haastaa vaikkapa näytellen ja tanssien.

Pala palalta Ykspihlajan kulttuurinen aarreaitta on avautunut minulle, en nimittäin ole Kokkolasta alunperin kotoisin. Katsojana olen päässyt nauttimaan näyttämön laadukkaista, ympäri Suomen huomioiduista produktioista. YTN elää vahvasti ja näin haastan itseni, ja joka iikan meille elämysten aarrejahtiin!

Marika Möttönen, jäsen

Vuonna 1987 aloitin Mäntykankaalla musiikkiluokkataipaleeni. Nuorena teininä pääsin Alf Myllärin oppiin näyttämään taitojani Hair-produktiossa. Sitten tuli vuosi 2019. VoxPihlaja, V:llä jatkettu ja Bernarda Alban talo – kolme haavetta toteutui samana vuonna. Pääsin ensin kuoroon, sitten improilemaan ja vielä teatterin lavalle. Eipä sitä silloin nelikymppinen nainen osannut mitään muuta toivoakaan – toiveet toteutuivat heti ryminällä.

Viime vuosina improilu on osaltani vähentynyt. Teatterin lavalla olen näiden seitsemän vuoden aikana ollut neljän näytelmän verran, viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, Ämmät ❤️ Pyrin elämään päivän kerrallaan, koska ikinä ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.